lauantai 3. huhtikuuta 2021

Osa 16









Kuntosalilla Mikael näki Tonin ja hän muisti yhtäkkiä, että hänen oli ollut tarkoitus kutsua poika käymään. Asialla olisi pian kiire, mutta juuri nyt hän ei ehtinyt.




-Sun aika on nyt täynnä,
valmentaja sanoi ja Mikael vilkaisi kelloaan. Totta. Hänen täytyisi juosta, sillä työaika oli jo alkanut.




-Terve Raman. Oletko saanut mitään tarkempaa selville niistä näytteistä, jotka annoin sulle taannoin?




-Sen verran, että hiekka, jota näytteessä oli, on eräältä tietyltä rannalta.
-Onko,
Mikael terästäytyi välittömästi.
-Kerro tarkemmin.




Sen seurauksena hän matkusti välittömästi paikan päälle. Katselu ympärille ei ensin näyttänyt tuottavan mitään merkillistä.




Sitten hänen silmänsä kapenivat. Tarja! Päättäväisesti Mikael lähti kävelemään naista kohden.




-Mitä sä täältä etsit,
Tarja kysyi ärtyneesti.
-Sua. Ehkä.




-Mulla olis sulle muutama kysymys ja voin tarpeen vaatiessa tarjota sulle suojelua,
Mikael sanoi.
-Kukaan, ei kukaan, voi suojella mua. Ja miltä mä sitäpaitsi tarvitsisin suojelua? Ja jos tarvitsisin, niin miten SÄ muka auttaisit mua? Salli mun nauraa etsivä hyvä.
-Mistä sä tiesit, että mä olen etsivä?
-Senhän sä haluaisit tietää.




Mikael olisi halunnut kysyä vielä paljon enemmän, mutta hänen huomionsa kiinnittyi tilanteeseen, jossa mies pahoinpiteli naista eikä siihen vain voinut olla puuttumatta.
-SEIS,
hän karjaisi ja hänen huutonsa olisi herättänyt kuolleetkin. Valitettavasti Tarja käytti tilanteen hyväkseen ja poistui takavasemmalle nopeasti ja varmasti.




-En mä edes lyönyt sitä,
mies yritti.




-Älä viitsi. Mä näin koko tilanteen.
-Mun asianajaja ottaa suhun yhteyttä,
nainen kirkui vierestä, kun Mikael kirjoitti tälle sakon ja otti samalla miehen kaikki tiedot ylös.




-Sun on parempi ilmestyä huomenna laitokselle tai sut tullaan hakemaan,
Mikael sanoi teräksisesti ja miehen ilme muuttui pelästyneeksi.
-Mä olen odottamassa,
punatukkainen totesi kostonhimoisesti.




-Oletko sä kunnossa?




-Kiitos tosi paljon, kun tulit paikalle. Mä en tiedä mitä se hullu olis tehnyt, jos sitä ei olis pysäytetty.




-Sä näytät olevan aika kova luu itsekin. Mä olen Mikael Maastokangas.
-Aleksandra Goottila.
Vai Goottila?




-Oikeesti, kiitos ihan hirveän paljon,
nainen sanoi ja heittäytyi Mikaelin syliin. Naisen muhkea rintavarustus painautui häntä vasten ja hetken hän mietti.


 

Ei, tämä ei olisi yhtään vähemmän vaarallinen kuin Elsa.
-Ole hyvä,
Mikael sanoi ja nautti täysin rinnoin upeasta vartalosta, joka oli liimaantuneena häneen. Sitten hänen oli pakko irrottautua, sillä pian hänen ruumiinsa reaktiot olisivat alkaneet olla turhan ilmiselvät. Naisen hieman ilkikurinen hymy kertoi Mikaelille, että tämä tiesi tasan tarkkaan miksi etsivä oli perääntynyt.




-Terve Toni,
Mikael tervehti poikaa lämpimästi.




-No terve,
Toni vastasi ja he antoivat oikein kunnon äijähalin toisilleen.
-Mennään sisälle täältä kylmästä ja jutellaan sitten. Kiitos että tulit.




-Sä kerroit, että sulla olis joku homma mulle?




-On, todellakin on. Mä olen lähdössä pidemmälle työmatkalle San Myshunoon, enkä yhtään tiedä kuinka kauan mulla siellä menee. Miten sä Toni asut?




Toni häkeltyi.
-Mä... asun itekseni?




-Mulla on vaimo. Elise. Hän on erittäin hauras, sairastellut jo vuosikausia ja mua hirvittää jättää hänet tänne ihan täysin yksin.




-Sä vaikutat tosi reippaalta ja pystyvältä pojalta. Voisitko sä tulla tänne asumaan siksi aikaa Elisen kanssa ja auttaa sitä käytännön toimissa. Haravoinneissa ja sen sellaisissa. Mun pitäis olla talveen mennessä jo takaisin. Tarkemmin en vielä tiedä. Mä maksan sulle, tottakai!




-No... mikä ettei!
Samassa Toni kuuli askeleet.




-Tässä Elise onkin. Elise, tässä on Toni. Mä hommasin sulle apulaisen mun työmatkan ajaksi. Toni voi nukkua siinä vierashuoneessa.




-Hei,
Toni tervehti Eliseä ja katsoi naista tarkasti. Tämä näytti juuri niin hauraalta kuin Mikael oli sanonutkin naisen näyttävän.




-Hei Toni,
nainen vastasi ja Toni tunsi äkkiä oudon värähdyksen sisällään. Hän olisi väittänyt, että naisesta säteili jotain, jokin aura tai jokin, jos hän uskoisi sellaisiin asioihin, mutta Toni ei uskonut.




-Koska sä aioit kertoa tästä työmatkasta mulle?
Elisen ääni oli tasainen ja rauhallinen.
-Just nyt, itse asiassa.
-Kuinka kauan sä olet poissa tällä kertaa?





-Mä en tiedä. Siksi Toni tulee tänne.
Jännitteitä, Toni tajusi ja myrtyi ihan hieman. Tästä tulisi hankalaa. Ehkä.




**********




Toni on palannut takaisin kuvioihin ja hänestä on tulossa Elisen apupoika. Mitenköhän tämä mahtaa sujua?










tiistai 23. maaliskuuta 2021

Osa 15











Elsa teki hodareita ja Mikael katsoi naisen räpeltämistä. Sellaiseksi sitä oli parhaimmallakin tahdolla sanottava. Hän oli kuitenkin hiljaa, sillä puhuminen ei juuri nyt tuntunut hyvältä.




-Hodarit on valmiita,
Elsa sanoi ja ojensi annoksen Mikaelille.


 

Mies kiitti lyhyesti. Hän hädintuskin halusi katsoa naista suoraan silmiin eikä tämäkään halunnut nähtävästi katsoa häntä.




-Ai niin, mä sain viestin, että jos huomiseen mennessä ei tapahdu mitään, niin me palataan takaisin.




-Sehän on sitten oikein hyvä,
Elsa totesi lyhyesti ja he söivät sen jälkeen hiljaisuuden vallassa.




Jokin Elsan hartioiden asennossa kosketti Mikaelia, kun nainen pesi astioita. Tämän hoidettua askareensa Mikael astui lähemmäs ja nosti Elsan istumaan keittiötasolle.
-Mitä sä teet Mikael?




-Meidän täytyy puhua.




-Mä oon ihan helvetin pahoillani Elsa. Mä oon yksin syyllinen tähän kaikkeen ja mua hävettää ihan vitusti.




Elsa huokaisi syvään ja veti Mikaelin pään itseään vasten.




Automaattisesti mies kietoi käsivartensa naisen ympärille. Läheisyys tuntui niin hyvältä. Ihan kenen tahansa läheisyys, Mikael ymmärsi.




Päättäväisin ottein Elsa tarttui Mikaelia ohimoilta ja käänsi tämän katsomaan suoraan silmiinsä.




-Et sä ole yhtään sen enempää syyllinen kuin minäkään. Mä oon tosi pahoillani, mutta sä et saa ruoskia itteäs yksinään tästä.
-Voi Elsa, mitä vittua me tehdään?
Elsa katsoi syvälle Mikaelin silmiin.




Sitten hän vain kurottui lähemmäs ja painoi huulensa miehen huulille. Mikael tunsi, miten hänen kehonsa alkoi vastailla Elsan pehmeään suudelmaan ja hän voihkaisi tämän huulia vasten. Se sai naisen henkäisemään nopeasti.




-Ymmärräthän sä, että tää johtaa seksiin ihan just nyt, jos me ei lopeteta,
Elsa kysyi.
-Ymmärrän.
Sanattomana vastauksena Mikael tarttui Elsan käteen ja johdatti sen haarovaliinsä. Naisen sormet pusertuivat hänen ympärilleen.




Ei mennyt kovinkaan montaa hetkeä riisuutua ja Mikael nosti Elsan takaisin tasolla. Nainen suuteli häntä taitavasti ja liikutti kättään hänen kyrvällään.




-Mä haluan koskea sua,
Mikael sanoi ja irrottautui suudelmasta.
-Ei ihan vielä.




Elsan eleissä oli outoa hellyyttä ja Mikael toivoi, että nainen ei ollut rakastumassa häneen. Se olisi ihan vitunmoinen sotku, jos kohta tilanne oli muutenkin.
-En mä rakasta sua,
Elsa sitten äkkiä sanoi, ikään kuin lukien Mikaelin ajatukset.




-En minäkään rakasta sua ja hyvä niin. Tää on ihan helvetin vaikeaa muutenkin.
Tuntui järjettömältä puhua tällaista samaan aikaan, kun Elsan käsi työsti häntä tasaiseen tahtiin ja Mikael tunsi kiimansa kasvavan kosketuksen seurauksena.




Lopulta hän urahti ja nuolaisi Elsan kaulaa. Siitä hän laski suutaan alaspäin ja tavoitti naisen nännin. Se sai Elsan parahtamaan ja Mikael tajusi, että Elsa taisi olla valmiimpi kuin hän ymmärsikään.




Nainen veti hänet hiuksista takaisin suudellakseen häntä ja hetken Mikael antoi periksi. Sitten hän päättäväisesti siirsi naisen tasolta alas.




Elsa oli märkä ja valui pitkin sisäreisiä, kun Mikael kumartui hänen pakaroidensa väliin ja tunki kielensä hänen emättimeensä. Elsan lantio teki vastustamatonta liikettä ja Mikael muutti hieman kulmaa ja sai kielensä naisen klitorikselle.




Siinä vaiheessa Elsa alkoi voihkia niin äänekkäästi, että mies tajusi naisen tulevan kohta seuraavasta nuolaisusta. Niinpä hän nousi ylös ja työntyi naisen sisään.


 

-Mä olisin halunnut... me takas,
Elsa kähisi.
-Ei vielä,
Mikael murahti. Nyt hän tunsi Elsan pillun vähän paremmin ympärillään.




-Mee takas, oo niin kiltti,
Elsa rukoili, mutta Mikael työnteli vain päättäväisesti itseään hänen sisäänsä. Ei, hän ei antaisi naiselle ihan niin helposti orgasmia. Tämän täytyi odottaa hetki.




-Voi vittu,
Elsa kirahti ja Mikael käänsi hänet rajusti toisinpäin, työntäytyen uudestaan hänen sisäänsä voimalla.




-Aaaah!
Elsa alkoi supistella välittömästi. Mikael oli tiennyt, että pari hieraisua klitorikseen tekisi tehtävänsä, mutta oli tarvittu vain yksi osuma.




Elsan orgasmi oli jälleen raju ja nainen huusi lähes kaistapäisenä. Hän oli ihan erilainen kuin sisarensa, ajatus melkein sai Mikaelin menettämään otteensa, melkein, ja sitten hän menettikin.




Hän tunsi munansa paisuvan kipeästi ja pallit kiristyivät. Mikael kiihdytti vauhtia, sillä nyt hän pyrki samaan kyytiin Elsan kanssa. Nainen huusi yhä lujempaa.
-Jumalauta sä oot kova,
Elsa parahti huutonsa keskeltä ja silloin purkaus lähti. Mikael ärisi kuin eläin. Hän oli kiimassaan täysin hillitön.




Sykkiessään viimeiset siemennesteet Elsan sisälle Mikael arveli, että vuosien selibaatti oli tehnyt hänestä tällaiset: kiimaisen villieläimen, joka ei kyennyt pidättelemään itseään yhtään. Hän ei tunnistanut itseään. Olihan seksi Elisen kanssakin toki ollut hyvää ja sitä oli ollut paljon ja hänen vaimonsa oli pillustaan käsittämättömän tiukka, toisin kuin sisarensa, mutta tällaista kiimaa hän ei ollut kokenut koskaan. Mikael ei suoraan sanottuna uskonut, että sillä oli mitään tekemistä Elsan kanssa. Se olisi voinut olla kuka tahansa muu.




-Ymmärräthän, että tää on tämän jälkeen tässä,
Elsa kysyi hiljaa.




-Ymmärrän.
Sen enempää sanoja ei tarvittu.





He nukkuivat viimeisen yön yhdessä ja heidän lähtiessään ajamaan takaisin kotiin Mikaelin olo oli yhtä aikaa haikea ja helpottunut. Nyt hänen pitäisi vain löytää joku turvallisempi ratkaisu. Kyllä. Se oli hänen suunnitelmansa.




**********



Näin on Mikaelin ja Elsan suhde taputeltu ja ensinmainittu on saanut vuosikausien kutkan kyseisen naisen suhteen vihdoin pois järjestelmistään.